2.4 Päivittäminen

 

 

      RAKASTA TIETOKONETTASI- Kansalaisen tietotekniikkatieto

Jokainen tietokonetta käyttävä joutuu ennen pitkää pohtimaan pitäisikö jokin koneessa oleva ohjelma tai koneen osa sittenkin vaihtaa uudempaan versioon.

Siinä uudessa ohjelmassa kun on se automaattinen oikoluku, tyylikkäämmät valikot tai uusia kivoja piirrostyökaluja. Koko tietokonebisneksen kantava ajatushan on tuotteisiin sisään rakennettu vanheneminen, jota nopeutetaan tuomalla vuosittain tarjolle uusi jollain tavalla vanhaa selvästi houkuttelevampi versio tuotteesta.

Yrityskäytössä päivittäminen on joskus lähes automaattista. Pidetään oikeastaan itsestään selvänä, että uusin Office-paketti otetaan omassa firmassakin käyttöön, kun se naapureillakin on, vaikka uusi versio ei todellisuudessa tarjoaisi mitään todella tähdellisiä uudistuksia.

Härskein tämän alan vedättäjä on Microsoft, joka aikoinaan muutti röyhkeästi Wordin tiedostomuodon Word 97:ssa sellaiseksi, etteivät vanhat versiot enää pystyneet sillä tuotettuja tiedostoja enää lukemaan. Kaikkien oli ennemmin tai myöhemmin suorastaan pakko vaihtaa uuteen Wordiin.

Microsoftkin oppii

Microsoft sai toisaalta tästä tempustaan niin rajua palautetta, ettei sekään ole uskaltanut enää myöhemmin tehdä aivan vastaavia temppuja. Niinpä myös uusimpien Word 2000:n ja Office XP:n tiedostot aukeavat vanhemmillakin ohjelmaversioilla.

Toisin kuin toimituksissa vaihtuvat kotona työtä tekevän toimittajan perusohjelmat usein uusiin vasta kun koko konekin vaihdetaan uudempiin ja sen mukana tulevat uudemmat versiot myös perusohjelmista.

Microsoft on kuitenkin viime aikoina yrittänyt saada myös kotikäyttäjät innostumaan päivittämisestä tuomalla peruskäyttöjärjestelmistään myyntiin suhteellisen edullisia pienehköjä päivityksiä.

Pieniä askeleita

luku2.4_windowsme02Windows 98 SE oli itse asiassa hyvin pieni parannus perus-98:een ja tarjosi täysin uutena ominaisuutena oikeastaan vain internet-yhteyden jakamisen kahden koneen välillä. Millennium Edition eli Windows Me oli jo selvästi järeämpi uudistus ja toi mukanaan monia tärkeitä uusia asioita, kuten järjestelmätiedostojen suojauksen ja rekisterin helpon palauttamisen ongelmia edeltäneeseen aikaan.

Nämä Me:n uudet ominaisuudet aiheuttavat kuitenkin käytännössä enemmän ongelmia kuin ne ratkaisevat. Monet Windowsin järjestelmätiedostoja asennusvaiheessa muuttamaan tottuneet sovellusohjelmat kun lakkaavat Me:ssä yksinkertaisesti toimimasta.

Ongelmia ME:ssä

Millennium Edition palauttaa järjestelmätiedostot oitis ohjelman asennusta edeltäneeseen tilaan, eikä asennettu uusi ohjelma usein pysty edes käynnistymään, kun se ei löydäkään odottamassaan mallissa olevia järjestelmätiedostoja.

Esimerkiksi useat virusohjelmat eivät Me:ssä enää toimineet. Myös eräät polttavien romppuasemien mukana tulleet poltto-ohjelmat lakkasivat kokonaan toimimasta ja kalliista CD-RW:stä tuli pelkkä CR-ROM.

Toinen selkeä ongelma Me:ssä oli se, että vanha kunnon DOS-tila on pyritty kätkemään käyttäjältä kokonaan ja esimerkiksi MS-DOS -kehote on kadonnut kokonaan Käynnistä-valikosta. Vanhojen DOS-pelien pelaaminen voikin Me:ssä olla melkoisen takkuista puuhaa. DOS-tilan piilottaminen tekee lisäksi myös esimerkiksi BIOS-päivitykset vaikeiksi.

Päivitys kannattaakin

luku2.4_windows200002Windows ME:n ongelmien jälkeen Microsoft on onnistunut  paljon paremmin seuraavissa Windows-versioissa ja niihin päivittäminen on useimmiten onnistunut ratkaisu. Windows ME:tä seurannut Windows 2000 toi mukanaan aivan uuden tasoisen vakauden ja paljon uusia lisäominaisuuksia.

Windows 2000:n jälkeen tullut Windows XP oli taas selvä askel parempaan ja se toi mukanaan valtavan joukon uusia ominaisuuksia ja tietokoneen käytössä auttavia helpotuksia.

Näihin käyttöjärjestelmiin vaihtaminen on kuitenkin kannattavaa vain, jos tietokone on hieman uudempi eli yli 400 megahertsin prosessorilla varustettu laite. Vanhempi kone hyytyy näiden vanhempia Windowseja selvästi raskaampien käyttöjärjestelmien alla tyystin.

Sisuskaluja päivittämään

Tietokoneissa onnistuu myös koneen sisuskalujen uusimineni, koska kaikki pc:n osat noudattavat hyvin tiukkaa standardia ja pc-tietokoneissa myös kaikki sisäiset liitännät ovat tiukasti standardoituja. Tietyn tyyppisen osan ostava voi olla aina varma, että osan myös saa aina liitettyä koneeseen, oli sen valmistaja kuka tahansa.

Pc-tietokone onkin itse asiassa vain kokoelma standardoituja osia, joita voi vaihdella, uusia ja virittää lähes rajattomasti. Toisaalta tietokoneen käsittely on aina myös turvallista, kunhan ei avaa virtalähdettä ja muistaa myös maadoittaa itsensä herkkiä osia käsitellessään.

Ehkä hifi-puolta lukuun ottamatta muissa elektronissa laitteissa ei samanlaisia mahdollisuuksia juuri ole, eikä vastaavaa virittelykulttuuriakaan ole päässyt syntymään.

Kaiken voi vaihtaa

Tavalliselle toimittajalle koneen sisäisistä liitännöistä ovat kuitenkin tärkeitä lähinnä sisäiset korttipaikat ja muistipaikat, mutta standardoitujen liitäntöjen ansiosta voi koneesta helposti vaihtaa vaikka koko tietokoneen keskeiset osat sisältävän emolevyn tai vaikkapa prosessorin.

Tavallisin päivitystoimi on muistin lisäys, joka on nykyisellään yleensä äärimmäisen yksinkertainen toimenpide. Lähes kaikissa uudemmissa tietokoneissa on emolevyllä vierekkäin kolme DIMM-paikkaa, joihin muistikampa yksinkertaisesti painetaan pystysuorassa kunnes sen kiinnityssalvat painuvat molemmista päistä kiinni. Ensin tosin pitää selvittää mitä muistityyppiä kone käyttää. Kun se on selvillä ja oikean tyyppinen muistikampa on ostettu, on loppu helppoa.

Kampa menee oikein päin kunhan katsoo, että kamman pohjassa olevat kaksi koloa menevät muistipaikan pohjassa olevien vastaavien kohoumien mukaisesti.

Nykykoneissa tietokoneen bios-ohjelma tunnistaa automaattisesti uuden muistin ja ottaa sen oitis käyttöön eli muistipäivitys hoituu yleensä todellakin tuolla yhdellä reippaalla ranneliikkeellä.

Kortteja vaihtamaan

Toinen tavallista koneenkäyttäjää kiinnostava tietokoneen sisäinen liitäntä ovat korttipaikat, joista on yleensä 3-5 kappaletta koneen takaosassa. Nykykoneissa on yleensä erillisenä AGP-paikka, johon tökätään näytönohjain.

Sen vieressä kolmen tai neljän rivissä seisovat vaaleat PCI-paikat, joihin työnnetään modeemit, äänikortit, tv-viritinkortit, videokuvan siirtämisen mahdollistavat Firewire-kortit ja monet muut tietokoneen laajennukset.

Windowsin Plug and Play (kytke ja käytä) -tekniikan ansiosta nämä kortit yleensä vain painetaan kiinni vapaaseen korttipaikkaan, ruuvataan kiinnitysruuvi kiinni ja suljetaan kone.

Windows löytää kortit seuraavan käynnistyskerran yhteydessä ja pyytää niille ajureita kortin mukana tulleelta ajurirompulta. Ennen kortin laittoa pitää tietysti poistaa korttipaikan ulosmenoaukon peittävä levy, mutta sekin käy helposti.

Mikään ei ole täydellistä

Mikään tekniikka ei kuitenkaan ole täydellistä ja joskus Plug and Play muuttuu Plug and Prayksi (kytke ja rukoile). Tämä tapahtuu nykyisin kuitenkin yhä harvemmin. Ohjekirjat kannattaa kuitenkin aina lukea huolellisesti ennen asennusta.

Vanhemmissa koneissa on myös PCI-paikkoja pitempiä vanhemman ISA-standardin mukaisia mustia korttipaikkoja, mutta niihin sopivia laitteita ei enää käytännössä ole myynnissä.

Kovalevynkin voi vaihtaa

Pc-tietokoneen tärkeisiin sisäisiin liittimiin lukeutuu myös IDE-väylä, jolla yhdistetään yleensä kovalevyjä ja romppuasemia koneeseen. IDE-liittimet ovat niitä leveitä vaaleita lattakaapeleita, jotka tuntuvat joskus täyttävän koko tietokoneen. Vastaava, mutta hieman kapeampi kaapeli yhdistää myös levykeaseman emolevyyn. Uudemmissa koneissa IDE-väylä on jo korvattu SATA-liitännällä, jossa käytetään selvästi pienempiä litteitä ja yleensä mustia liittimiä.

Kovalevyn tai romppuaseman vaihto on sellainen toimenpide, että tavallinen koneenkäyttäjä harvemmin sitä itse ryhtyy tekemään. Käytännössä sekin on silti hyvin yksinkertainen toimenpide ja onnistuu ilman sen suurempaa kätevyyttä, kunhan vain seuraa tarkasti uuden laitteen mukana tulevia ohjeita.

Kovalevyn vaihdossa on tosin ongelmana se, että yleensä halutaan myös vanhan kovalevyn tiedot talteen, jolloin järjestely on hieman monimutkaisempi kuin suorassa levyjen vaihdossa. Isompaan kovalevyyn vaihdettaessa vanha kovalevy kannattaa kuitenkin itse asiassa useimmiten jättää kiinni koneeseen, sillä lähes kaikissa koneissa on vapaita IDE-väyliä ja lisäkovalevylle kiinnityspaikkakin olemassa.

 

Sivujen suunnittelu: T:mi Bittitohtori

[ALOITA TÄSTÄ!] [2. OHJELMAT] [2.1 Asentaminen] [2.2 OpenOffice] [2.3 Selaimet] [2.4 Päivittäminen] [2.5 Pikku apurit] [2.6 Virtuaali-PC] [2.7 Ongelmat] [2.8 Muistio] [2.9 LogMeIN] [2.10 EasyRecovery] [2.11 Web-palvelut] [2.12 Office 2007] [2.13 CrossLoop] [2.14 Google Docs] [2.15 Foxit Reader]

Google
 

 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind
 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind