3.4 Langattomat

 

 

      RAKASTA TIETOKONETTASI- Kansalaisen tietotekniikkatieto

Langaton verkkotekniikka on tehnyt tuloaan koteihin ja työpaikoille jo vuosia. Langattomien lähiverkkojen tekniikka on jo kehittynyt niin pitkälle, että langaton vaihtoehto tosissaan jo kilpailee lankaverkkojen kanssa.

WLAN- ja Wi-Fi -nimillä markkinoitava langaton verkkotekniikka on saanut selvästi lisää nopeutta ja myös langattomien verkkojen tietoturvaa on kohennettu niin, että ne kelpaavat jo hyvinkin vaativaan käyttöön.

Ensimmäiset WLAN-viritelmät kuljettivat dataa lähinnä säälittävällä yhden tai kahden megatavun teoreettisella maksiminopeudella ja verkot olivat usein appoavoimia kaikkien tulla ja mennä.

Uusin WLAN:in g-standardi mahdollistaa jo 54 megatavun teoreettiset sekuntinopeudet ja tulossa oleva n-standardi lupaa jo yli 100 megatavun sekuntinopeuksia. Tämä ei enää jää paljoa tavallisista 100 megabitin lankaverkoista, joiden todellinen nopeus jää usein kauaksi teoreettisesta maksiminopeudesta.

luku.3.4_Wlan_infraYleisimmin yhä käytetyn g-standardin suoma 54 megabitin vauhti riittää käytännössä kaikkeen mitä lähiverkoissa on totuttu tekemään, mukaan lukien liikkuvan kuvan siirtäminen.

Myös langattomien verkkojen tietoturvaa on kohennettu raskaalla kädellä. Ensimmäisissä langattomissa verkoissa tieto siirtyi salaamattomana, mutta uusimpien langattomien laitteiden käyttämä WPA-salaus käyttää 256-bittistä salausalgoritmiä, mikä käytännössä riittää pitämään verkkoliikenteesi kaikkien uteliaiden ulottumattomissa.

Turva parantunut

Langattomat verkot ovat olleet todellinen päänsärky yritysten tietohallinnolle, sillä yritysten verkkoihin on putkahtanut langattomia haaroja usein melkoisen suunnitelmattomasti. Tietoturva-asetukset eivät suinkaan ole aina olleet kunnossa, vaikka langattomista verkoista on saanut jo pitkään melkoisen turvallisia, kunhan perusasetukset vain on säädetty oikein.

Langattoman tukiaseman liittäminen olemassa olevaan lähiverkkoon on niin naurettavan helppoa, että siinä huumassa on kuitenkin usein unohdettu oikeiden säätöjen tekeminen.

Käytännössä kannettavan tietokoneen ja tukiaseman liittäminen olemassa olevaan lankaverkkoon vaatii yksinkertaisimmillaan vain tukiaseman liittämisen verkkoon, WLAN-kortin asentamisen kannettavaan tietokoneeseen ja kortin ajurin asentamisen kannettavaan.

Jos verkossa on DHCP-palvelimena toimiva reititin, saa WLAN-kortti tarvittavan IP-numeronkin automaattisesti ja langaton verkkoyhteys toimii ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Jos asut isolla tontilla olevassa omakotitalossa, ei muuta oikeastaan tarvitakaan, sillä langaton verkko näkyy käytännössä vain muutamien kymmenien metrin päähän. Yleensä on kuitenkin seuraavaksi syytä ottaa Internet-selaimella yhteys tukiasemaan ja säätää laitteen turvaominaisuudet kuntoon.

Salaus päälle

luku.3.4_Wlan_settings
Laitteen asetuksista on yleensä syytä ainakin panna salaus päälle, jolloin verkkoon pääsykin onnistuu vasta salasanan antamisen jälkeen. Vanhoissa 11 megatavun WLAN-laitteissa salauksen käyttöönotto pudotti verkon nopeutta selvästi, mutta uudemmissa 54 megatavun verkoissa nopeus ei enää juuri kärsi.

Vanhemmissa WLAN-laitteissa käytetään yleensä WEP-salausta, joka on kuitenkin ikävä kyllä havaittu krakkeroitavissa olevaksi. Salauksen purkaminen vaatii kuitenkin tietoa, taitoa ja laitteita, joita ei naapurin pojalla käytännössä ole. Kotiverkoissa siis yleensä riittää WEP-salauskin aivan hyvin.

Sen sijaan yritysverkoissa ei WEP enää riitä, vaan laitteita ostettaessa on syytä aina varmistaa että sekä tukiasema että käytettävät WLAN-kortit tukevat uutta WPA-salausta.

Tulossa on vielä uusi WLAN:in tietoturvan huippuunsa hiova IEEE 801.11i-standardi, mutta ei sitä ei ole pakko jäädä odottelemaan, sillä jo WPA riittää takaamaan verkon turvallisuuden.

801.11 on standardi

Tuossa jo tuli mainittua tuo merkillinen termi IEEE 801.11. Tämä on kansainvälisen standardijärjestön WLAN-standardeille antama tunnus ja eri WLAN-standardit tunnistetaan tämä päästandardin perään tulevilla pikkukirjaimilla.

Markkinoilla on edelleen kolmen eri standardin laitteita. Vanhin niistä on 801.11b, joka tarjoaa vain 11 megabitin nopeuden, mutta ylivoimaisesti parhaan kantaman eli jopa yli sata metriä ulkoilmassa . Tämän standardin ovat kuitenkin jo syrjäyttämässä 54 megabitin vauhdilla toimiva 801.11a ja 801.11g.

Näillä standardeilla on sellainen ero, että a-standardi toimii 5 gigahertsin taajuudella, kun taas g toimii samalla 2,4 gigahertsin taajuudella kuin b-standardikin. Näin b- ja g-standardin laitteita voidaan käyttää keskenään. Tosin b-laitteet usein pudottavat g-verkon nopeuden omalle tasolleen.

Sen sijaan a-standardin laitteet eivät ole yhteensopivia b ja g- standardin laitteiden kanssa. Uudemmat a- ja g-standardin kantamat ovat selvästi pienempiä kuin b-standardin ja esimerkiksi g-standardin kantama jää jopa alle 50 metrin.

 

Sivujen suunnittelu: T:mi Bittitohtori

[ALOITA TÄSTÄ!] [3. LAITTEET] [3.1. Ostoksilla] [3.2 Verkottaminen] [3.3 Nettiyhteydet] [3.4 Langattomat] [3.5 Muistit] [3.6 Kirjoittimet] [3.7 Liitännät] [3.8 Näytöt] [3.9 Prosessorit] [3.10 Ergonomiaa] [3.11 Siirtolevyt] [3.12 Taskukoneet] [3.13 Faksi] [3.14 GPRS] [3.15 Analyysi] [3.16 Macit] [3.17 Kommarit] [3.18 64 bittiä] [3.19 Kannettavat] [3.20 Fon-verkko] [3.21 Usb-muistit]

Google
 

 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind
 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind