3.9 Prosessorit

 

 

      RAKASTA TIETOKONETTASI- Kansalaisen tietotekniikkatieto

Intelin markkinointiin vuosien varrella uhraamat lukemattomat miljoonat eivät ole menneet hukkaan, sillä moni luulee yhä, että Intel on ainoa pc-koneiden suorittimien valmistaja. Toisaalta myös yritysmaailmassa elää edelleen käsitys, että vain Intelin prosessoreilla varustetut koneet kelpaavat yrityskäyttöön.

Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Intelillä on lähes lähes alusta lähtien ollut varteenotettavia kilpailijoita ja pitkään Intel oli itse asiassa hätää kärsimässä haastaja AMD:n puskettua Intelin ohitse prosessoreiden nopeuskilvassa.

Tosin nyt Intelin uusi kaksiytiminen Dual core-tekniikka on kuitenkin taas kallistamassa vaakaa Intelin hyväksi.

luku.3.9_intelIntelin oli oikeastaan jo pakko turvautua lähes huijaamiseen palauttaakseen asemansa maailman nopeimpien pc-prosessoreiden valmistajan, sillä Pentium 4-suorittimissa toteutettu arkkitehtuuri mahdollistaa kellotaajuuden nopean noston, mutta suorittimen todellinen suorituskyky ei enää vastaakaan kellotaajuutta.

Intel sen aloitti

Totta tietysti on, että Intel koko homman aloitti. Kaikissa ensimmäisissä pc-koneissa hyrräsivät Intelin 086 –sarjan prosessorit ja vielä sitä seuranneet 286 ja 386 –prosessorit olivat vielä käytännössä kaikki Intelin tekemiä.

Jo kuitenkin siinä vaiheessa, kun 486-prosessoreiden megahertsiluvut olivat edenneet 33 ja 100 megahertsin välille tuli AMD mukaan kuvaan omilla prosessoriversioillaan. Tällöin tehtiin vielä 486-sarjan prosessoreita.

AMD:n ensimmäisissä prosessoreissa oli yhteensopivuusongelmia eräiden Windows-ohjelmien kanssa. Ilmeisesti tältä ajalta onkin jäänyt käsitys, jonka mukaan AMD:n prosessorit eivät sovi yrityskäyttöön, jossa ei ole varaa tapella ylimääräisten yhteensopivuusongelmien kanssa. Tällaisia ongelmia ei tosin ole enää moniin vuosiin ollut, mutta vanhat uskomukset elävät sitkeästi näissäkin asioissa.

Pentium toi puhtia

Kun Intelille selvisi, ettei numerosarjoja voi rekisteröidä tuotemerkeiksi, siirtyi se käyttämään prosessoreistaan Pentium-nimeä.

Pentium on latinaa ja tarkoittaa viittä, sillä Pentiumit oli itse asiassa alun perin ajateltu 586-sarjaksi. Pentium merkitsi selkeää hyppäystä eteenpäin, sillä suorittimen transistoreiden määrä hyppäsi kerralla yli kaksinkertaiseksi 486-suorittimiin verrattuna.

Pentium-sarja alkoi 60 ja 90 megahertsin prosessoreilla. Tästä sarja jatkui tasaisesti 100, 133 ja 150 ja 166 jne. megahertsin prosessoreilla. Sitten 266-megahertsin kohdalla kuvioon tulivat mukaan myös Intelin Celeron-suorittimet, jotka oli tarkoitettu halvempiin kokoonpanoihin.

Celeron-suorittamista on karsittu hieman kallista välimuistia ja yleisten arvioiden mukaan ne ovat noin kymmenen prosenttia hitaampia kuin vastaavalla kellotaajuudella varustetut varsinaiset Pentiumit.

Pentium 2 ja Pentium Pro

Intel toi pian markkinoille myös Pentium 2 –sarjan ja samaan aikaan myytiin hieman tavallista vikkelämpiä 150 – 200 megahertsin prosessoreita Pentium Pro –nimellä. Pentium 2:ssa transistoreita oli jo 7,5 miljoonaa, kun tavallisessa Pentium MMX-suorittimessa niitä oli kolme miljoonaa vähemmän. Pentium 2:n kellotaajuudet ulottuivat aina 400 megahertsiin asti.

Celeron on pysynyt Intelin tuotannossa jatkuvasti, mutta sen kellotaajuudet ovat jääneet selvästi jälkeen Pentium 3:sta ja Pentium 4:stä. Samaan aikaan kun myytiin jo 2,4 gigahertsin Pentium 4 –suorittimia markkinoilla oli vasta 1,3 gigahertsin Celeroneita.

Celeronit ovat ylikellottajina tunnetun harrastajaryhmän suosiossa, sillä niiden kellotaajuutta on suhteellisen helppo nostaa erilaisilla vippaskonsteille kotikonsteinkin, kunhan vain tietää mitä on tekemässä.

AMD:n aloitus oli K-2

AMD ei ollut pysynyt toimettomana Intelin ahkeroidessa, mutta se pysyi pitkään K6-2 ja K6-3 -prosessoreineen selkeänä altavastaajana, kunnes AMD löysi vihdoin ensimmäisessä 500 megahertsin Athlon-suorittimissa oikean kultajyvän.

Intel oli samaan aikaan tuonut markkinoille Pentium 3-sarjan, joiden nopeudet alkoivat pian kiihtyä kohti maagista 1000 megahertsin eli gigahertsin rajaa.

AMD kuitenkin löi Intelin tässä kilpajuoksussa ja pystyi Athlonin avulla ensimmäisenä tuomaan markkinoille gigahertsin suorittimen. Tämä oli paha isku Intelille, joka joutui nyt ensimmäisen kerran tosissaan vastaamaan kilpailuun.

Vuonna 1999 Intel sitten julkaisi Pentium 4 –suorittimen, jossa todellisesti suorituskyvystä on tingitty niin, että prosessorin kellottaminen entistä suuremmalle nimellisnopeudelle helpottuu.

Hetken aikaa olikin tilanne, että nopeimmat Pentium 3-prosessorit olivat todelliselta suorituskyvyltään selkeästi parempia kuin paperilla niitä satoja megahertsejä nopeammat Pentium 4 –prosessorit.

Tilanne tosin korjaantui pian kun Pentium 3-prosessoreiden nopeudet jäivät kehitystyön pysähtyessä selkeästi jälkeen Pentium 4:stä. Pentium 4:n avulla Intel voitti kilvan ensimmäisestä kahden gigahertsin prosessorista ja on jo vahvasti tiellä kohti kolmen gigahertsin prosessoria.

Numerot historiaan

Tämä tilanne huomattiin pian myös AMD:llä, jonka Athlon-prosessoreiden kellottaminen samoille nimellisille kellotaajuuksille Pentium 4-prosessoreiden kanssa ei onnistunut. Niinpä AMD omaksui uuden prosessoreiden nimeämistavan, jossa prosessorin nimi viittasi sen suhteelliseen suorituskykyyn, eikä perinteiseen tapaan prosessorin nimelliseen kellotaajuuteen.

luku.3.9_amd Näin esimerkiksi 1,53 gigahertsin Athlon XP sai nimen Ahtlon XP 2000+  ja puolueettomien suorituskykymitt austen mukaan se tosiaan hyvinkin vastasi suorituskyvyltää n kahden gigahertsin Pentium 4:ää.

 Myös AMD:ssä oli havaittu budjettiprosessoreiden tarve ja pian Ahtlonin julkistuksen jälkeen yhtiö toi markkinoille Celeronia vastaavan Duron-prosessorin. Tosin Duronin ja Athlonin välillä ei ole yleisen käsityksen mukaan aivan niin suurta tehoeroa kuin Celeronin ja Pentiumin.

Duron-prosessorit kuitenkin ovat jo jääneet historiaan, sillä AMD myy halmallinsa nyt Sempronin nimellä.

Muitakin yrittäjiä

Pc-prosessoreiden historia on pitkälti ollut Intelin ja AMD:n historiaa, mutta on mukana ollut muitakin yrittäjiä.

luku.3.9_cyrixPitkään markkinoilla sinnitteli esimerkiksi Cyrix, jonka prosessorit eivät kuitenkaan pysyneet suorituskykymittelössä lainkaan mukana.

Taiwanilainen Via osti sitten Cyrixin jäännökset ja markkinoi nyt Via C3 –nimellä omia prosessoreitaan. Via on kuitenkin vasta taipaleensa alussa, eikä ainakaan Suomessa ole yhtiön tuotteita näkynyt.

Vian lisäksi prosessorimarkkinoille on työntynyt myös toinen uusi yrittäjä, sillä pitkään salaperäisyyden verkossa elänyt Transmeta pyrkii tosissaan varsinkin kannettavien tietokoneiden prosessoreiden tekijäksi.

Linusin työantaja

 Linux Thorvaldsin työnantajana tunnetun Transmetan maailmanvalloitus alkoi suurella mediakohulla, mutta se ei ole sujunut aivan oletettuun malliin. Transmetan prosessoreiden kellotaajuudet eivät ole samaa luokkaa kuin muilla, eikä myyntivaltiksi alun perin suunniteltu Intelin prosessoreita selkeästi alhaisempi virrankulutus ole ollut samanlainen myyntivaltti kuin alun perin ajateltiin.

 

Sivujen suunnittelu: T:mi Bittitohtori

[ALOITA TÄSTÄ!] [3. LAITTEET] [3.1. Ostoksilla] [3.2 Verkottaminen] [3.3 Nettiyhteydet] [3.4 Langattomat] [3.5 Muistit] [3.6 Kirjoittimet] [3.7 Liitännät] [3.8 Näytöt] [3.9 Prosessorit] [3.10 Ergonomiaa] [3.11 Siirtolevyt] [3.12 Taskukoneet] [3.13 Faksi] [3.14 GPRS] [3.15 Analyysi] [3.16 Macit] [3.17 Kommarit] [3.18 64 bittiä] [3.19 Kannettavat] [3.20 Fon-verkko] [3.21 Usb-muistit]

Google
 

 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind
 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind