4.6 Varmistukset

 

 

      RAKASTA TIETOKONETTASI- Kansalaisen tietotekniikkatieto

Tietokoneen tietojen varmistamisen on aihe, josta ei koskaan puhuta liikaa. Varmistaminen on kun aina niin helppo jättää huomiseen, jota ei koskaan tule.

Tämä uinahdus yleensä tosin loppuu sen jälkeen kun näpit ensimmäisen kerran palavat kunnolla. Varmistamisen oppii, kun sitä viimeisintä kolumnia ei koskaan saadakaan koneesta ulos uutuuspelin huonosti käyttäytyvän asennusohjelman sotkettua kotikoneen Windowsin niin, ettei konetta saada käyntiin ilman kovalevyn formatointia.

luku.4.6_levykeasemaVarmistamista on kuitenkin monen tasoista. Kaikkein tärkeimpien tekstitiedostojen varmistamiseen riittää aivan hyvin tavallinen ainakin vanhemmissa koneissa edelleen oleva levykeasema. Monilla kaikkien tärkeimmät ja eniten työpanosta sisältävät tiedostot ovat  kuitenkin useimmiten Word- –tiedostoja, joita yleensä mahtuu melkoinen joukko jo tavalliselle 1,44 megatavun levykkeellekin.

Perusvarmistaminen sujuu yksinkertaisesti niin, että dokumentti talletetaan aina myös levykkeelle silloin kun sitä käsitellään. Hyvin harvoin nämä tekstitiedostot ovat niin suuria, että ne eivät mahdu levykkeelle.

Hyvää perusvarmistusstrategiaa palvelee myös se, että kaikki työtiedostot talletetaan aina samaan paikkaan. Nykyisissä Windows-koneissa on onneksi jo valmiina Omat tiedostot –kansio, johon kaikki työtiedostot on kerääntyvät.

Sinne kun vielä rakentaa sopivan kansiorakenteen, jossa kuhunkin yksittäiseen työtehtävään kuuluvat tiedostot ovat omissa kansioissaan, on tiedostojen etsiminen ja varmistaminen todella helppoa.

Levyke ei pitkälle riitä

Levykkeisiin perustuva strategia pätee kuitenkin oikeastaan vain jos työstettävät tiedostot ovat tekstiä tai taulukoita. Musiikin tai valokuvaamisen harrastajalla tiedostojen koko kasvaa kuitenkin niin suureksi, ettei levykkeille varmistaminen ole enää järkevää tai edes mahdollista.

Silloin täytyy ryhtyä miettimään muita vaihtoehtoja. Yrityksissä varmistukset tehdään yleensä nauha-asemilla, mutta sekä näiden laitteiden että nauhojen hinnat ovat sellaisia, ettei kotikäyttäjän kannata niistä edes haaveilla.

luku.4.6_c-rom
Sen sijaan polttavat romppuasemat ovat nykyisin sekä halpa että helppokäyttöinen ratkaisu kotikoneen varmistukseen. Sellaisen saa nykyisin halvimmillaan jo muutamalla kympillä. Polttavan romppuaseman asentaminen itsekään ole kovin vaikeaa, kun vain seuraa tarkasti aseman mukana tulevia ohjeita.

Nykykoneissa polttava romppuasema on jo lähes vakiovaruste, eikä uudemman koneen omistajan tarvitse yleensä lähteä romppuasemaa erikseen asentelemaan.

Polttaminen on helppoa

Polttoasemien tekniikka ja ominaisuudet ovat kehittyneet niin, että takavuosien  salatieteen kaltaisesta polttelusta ei ole enää tietoakaan, vaan kuka tahansa pystyy nykyisin harrastamaan kotipolttelua.

Yksinkertaisimmillaan polttavalla romppuasemalla varmistaminen on samanlaista kuin levykkeillä, sillä hieman tavallisia kertakirjoitteisia R-levyjä kalliimmat moneen kertaan kirjoitettavat RW-levyt toimivat kaikissa nykyisissä polttavissa romppuasemissa.

Polttavien romppuasemien mukana tulevan UDF-pakettikirjoitusohjelman avulla niitä voi käyttää kuin levykkeitä eli tiedostot voi heittää suoraan levyaseman kuvakkeen päälle ja menevät suoraan levylle ilman erillistä polttelua tai poltto-ohjelman käyttöä.

Varmistuksen voi tietysti tehdä myös R-levyille, mutta se käy hieman kalliimmaksi, kun jokainen varmistuskerta kuluttaa levyltä tilaa. RW-levyllä voi yksinkertaisesti korvata työtiedostojen vanhemmat versiot aina uusilla, mutta R-levyllä vanha roina jää ikuisesti levylle.

Helppo asentaa

Polttava romppuasema voidaan asentaa joko nykyisen romppuaseman tilalle tai vapaaseen 5 1/4 tuuman laitepaikkaan koneen etulevyssä. Kaikkein helpoin homma on silloin, kun vain vaihdetaan vanha romputin uuteen.

Polttava romppuasema on nimittäin liitännöiltään aivan samanlainen kuin tavallinen romppuasema eli uusi asema voidaan liittää koneeseen suoraan aivan samoilla piuhoilla samalla tavalla kuin vanha asema. Kaikissa koneissa ei kahden romppuaseman rinnakkainen käyttö ole mahdollistakaan, sillä romppuaseman asennuksen sallivia 5 1/4 tuuman laitepaikkoja on kaikkien pienimmissä koteloissa vain yksi.

Kun vanha asema vaihdetaan uuteen, koneen kuori vain avataan ja cd-asemaa paikoillaan pitävät ruuvit irrotetaan. Seuraavaksi kiskotaan irti aseman IDE-lattakaapeli, virtajohto ja mahdollinen äänikorttiin menevä äänijohto ja vanha asema liu’utetaan ulos koneesta.

Uusi asema sujautetaan seuraavaksi sisään, johdot laitetaan kiinni aivan samalla tavalla kuin ne olivat vanhassa asemassa ja ruuvit ruuvataan uudelleen kiinni. Siinä kaikki. Windows tunnistaa sitten aseman automaattisesti, eikä edes erillisiä ajureita tarvita pelkkään cd-levyjen toistamiseen.

Polttamista varten pitää tietysti asentaa aseman mukana tullut poltto-ohjelma ja RW-levyjä käytettäessä pitää asentaa niiden käytön mahdollistava erillinen ohjelma, joka on useimmiten joko Direct CD tai In CD.

Turvallista polttoa

Polttotekniikka on myös kehittynyt aimo askelin, kun Burn Proof -tekniikka ja kaikki sen Just Linkin kaltaiset kloonit ovat tulleet markkinoille. Nämä tekniikat takaavat sen, ettei alkuaikojen kaltaisia lasinalusia enää juuri levyjen polttelussa tule.

Aikaisemmin poltettava levy meni pilalle aina kun polttavan aseman välimuisti tyhjeni ja poltettava datavirta katkesi. Nykyiset tekniikat pysäyttävät polton siihen kohtaan, jossa datavirta hävisi ja osaavat jatkaa polttoa uudelleen. Polttavien asemien luotettavuus on siten kasvanut uusien tekniikoiden ansioista valtavasti.

Polttavat DVD-asemat osasivat pitkään vain yhden ainoan formaatin eli ostajan piti valita joko plus- tai miinusleiri ja ostaja oli jumissa tämän formaatin levyjen kanssa. Nykyiset asemat osaavat kuitenkin molemmat formaatit osaavat dual-format -asemat ja hinnat lähtivät samalla roimaan laskuun.

Viestit talteen

luku.4.6_postit
Työtiedostojen lisäksi tietysti täytyy ajoittain tallettaa myös sellaiset asiat kuin säilytettävät sähköpostiviestit, mutta nekin voi ainakin Outlook Expressissä yksinkertaisesti vain raahata ohjelmaikkunasta suoraan levykkeelle tai rompulle. Ainoa ongelma tässä on se, että jos postissa on täsmälleen samalla otsikolle useampia viestejä, tallentuu näistä viesteistä vain uusin.

Toinen tapa on kopioida ohjelman viestien säilömiseen käyttämät säiliötiedostot suoraan tallennusvälineelle.

Tämä vain ei ole erityisen helppoa, sillä nämä dbx-tiedostot on oletusarvoisesti kätketty hyvin monimutkaisen kansiopolun taakse. Täsmällinen polku riippuu siitä onko koneessa yksi vai useampia käyttäjiä, mikä Windows on käytössä ja mikä Outlook Expressin versio on kyseessä.

Onneksi tämän postitiedostojen tallennuspaikan voi helposti vaihtaa mieleisekseen. Jos koneessa on useampi kovalevyosio, ne voi siirtää vaikkapa D-levylle.

Outlook Expressin postikansioiden säilytyspaikan voit muuttaa, kun menet ’Työkalut’-valikon kohtaan ’Asetukset’ ja valitset täältä ’Ylläpito’-välilehden. Täällä on ’Tallennuskansio’-niminen painike ja kun painat sitä, esiin tulee postikansioiden nykyisen tallennuspaikan polku.

luku.4.6_postisijainti
Kun painat ’Muuta’-painiketta, pääset kansiopuusta vapaasti valitsemaan postitiedostojen uuden säilytyspaikan. Valmiiksi katsottuun uuteen säilytyspaikkaan kannattaa luoda valmiiksi vaikkapa ’Posti’-niminen kansio, johon tiedostot ohjataan.

Tilit talteen

luku.4.6_tilit
Myös sähköpostitilin tiedot voi yksinkertaisesti tallettaa Outlook Expressissä menemällä ylävalikon kohtaan ’Työkalut’ ja siellä ’Tilit’. Nyt aukeavassa ohjelmaikkunassa painetaan painiketta ’Vie’ ja valitaan paikka johon sähköpostitilin tiedot talletetaan. Ne palautetaan sitten vastaavasta paikasta Outlook Expressin ’Tilit’ ikkunan ’Tuo’ painikkeella.

Postitiedostot paisuvat muuten helposti melkoisen isoiksi, sillä varsinkin ’Lähetetyt’-kansio jää helposti siivoamatta ja siellä muhivat edelleen viime vuonna lähetetyt kuvat.

Lähetetyt-kansiokin kannattaa ’Saapuneet’-kansion tavoin käydä aika ajoin läpi ja poistaa kaikki tarpeettomat viestit. Lopuksi on aina syytä tyhjentää myös ’Poistetut’-kansio, johon muista kansioista poistetut viestit päätyvät.

Talteen kannattaa myös ottaa Explorerin suosikit, jotka yleensä löytyvät C-aseman Windows-kansiossa olevasta ’Suosikit’-kansiosta. Sieltä ne voi yksinkertaisesti kopioida talteen.

Apua uudelleenasennukseen

Windows-maailmassa on vain yksi todella varma asia; vähänkin uusia ohjelmia ja lisälaitteita asenteleva käyttäjä joutuu ennemmin tai myöhemmin asentamaan Windowsin uudelleen, jotta jokin käyttöä haittaava ongelma saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

Pelkkä käyttöjärjestelmän uudelleenasennus ei käytännössä juuri koskaan riitä, sillä ongelmien ratkaisemiseksi on useimmiten aloitettava aivan puhtaalta pöydältä formatoimalla käyttöjärjestelmän sisältävä kovanlevyn osa, jolloin myös kaikki käytössä olevat ohjelmat pitää asentaa uudelleen.

Onneksi tätä puuhaa voidaan helpottaa tarjolla olevilla valmiilla työkaluilla. Käyttöjärjestelmän palauttamisessa mainiona apuna olevan PowerQuest-yhtiön Drive Image -ohjelman nykyinen 6.0 versio maksaa vajaat sata euroa.

 Drive Imagen ainoa tehtävä on tehdä kovalevystä tai jostain sen osiosta täydellinen image-tiedosto, joka voidaan sitten ohjelman avulla haluttaessa palauttaa. Drive Image tekee halutusta kovalevystä tai sen osiosta täydellisen jäljennöksen bitti bitiltä ja sitten pakkaa tuotoksen yhdeksi ainoaksi puristetuksi tiedostoksi.

Tiedot tallesta

Tämä image-tiedosto voidaan sitten varastoida toiselle kovalevyn osiolle, toiselle kovalevyllä tai polttaa cd:lle. Kun Windows sitten seuraavan kerran brakaa, voidaan C-levy sitten kaikessa rauhassa formatoida ja käynnistää tietokone aikaisemmin tehdyiltä Drive Imagen käynnistyskorpuilta ja palauttaa image-tiedostoon säilötty kovalevyn aikaisempi sisältö kerralla parilla hiirennaksautuksella takaisin paikoilleen.

Levykuvaohjelmien markkinoita hallitsevat suurten kaupallisten valmistajien tyyriin puoleiset ohjelmat kuten Symantecin Ghost, joka maksaa 60-70 euroa ja Drive Image, jonka senkin hinta liikkunee lähempänä 50 euroa.

Paluu menneisyyteen

luku.4.6_palautus
Jos nämä ohjelmat tuntuvat liian kalliilta, on onneksi Windowsiinkin kätketty vastaavaa toiminnallisuutta aina Windows ME:stä lähtien. Windows XP:n ’Käynnistä’-valikon ’Ohjelmat’ -valikon ’Apuohjelmat’- alivalikon ’Järjestelmätyökalut’-alakohdasta löytyvällä ’Järjestelmän palautus’ -toiminnolla voit helposti palauttaa nikottelevan systeemin aikaan, jolloin kaikki vielä toimi.

Ikävä kyllä tästä apuohjelmasta ei ole enää apua silloin, kun Windows ei enää ollenkaan käynnisty.

Varmuuskopiot tarvitaan

 Tässä täytyy kuitenkin heti kiirehtiä korostamaan, ettei tämäkään järjestely vielä poista varmuuskopioinnin tarvetta. Kovalevyt eivät nimittäin ole koskaan ikuisia ja aina voi myös iskeä virus, joka ehtii koneelle ennen virusohjelman viimeistä päivitystä ja tuhoaa vaikkapa kaikki doc-tiedostot.  

Levyn uudelleen osioiminen dataa menettämättä ei kuitenkaan taaskaan onnistu ilman kaupallisia (lue: kalliita) apuohjelmia. Windowsin oma osiointityökalu Fdisk nimittäin vaatii luotavien osioiden formatointia, joten sitä ei voi käyttää muuten kuin aivan tyhjästä aloitettaessa.

Sen sijaan toinen PowerQuest -yhtiön mainioista apuohjelmista toinen eli Partition Macig osaa tehdä ja muuttaa osioita dataan koskematta. Ohjelman tuorein 7.0-versio maksaa sekin vajaat sata euroa.

 Sata euroa voi tuntua kovalta hinnalta aputyökalulta jota tarvitsee vain kerran, mutta ohjelma on erinomainen apuväline, jos halutaan osioida konetta, jota ei ole varaa lähteä alusta lähtien uudelleen asentelemaan.

Varmistus kannattaa aina

Vanha nyrkkisääntö sanoo, että tietokoneen kovalevy rikkoutuu viiden minuutin kuluttua. Varmuuskopiointiin pätevät aivan samat lainalaisuudet kuin vakuuttamiseen. Voit maksaa vuosikymmeniä vakuutusmaksuja turhaan, mutta sitten kun räpsähtää, itku tulee jos vakuutusta ei ole.

Tietokoneen kovalevy voi toimia ongelmitta kymmenenkin vuotta, mutta mikä tahansa kovalevy voi rikkoutua koska tahansa ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta.

Kannettaviin tietokoneisiin ei kuitenkaan saa tavallista polttavaa cd-asemaa kiinni. Kaikissa nykykoneissa on onneksi USB-väylä, johon voi liittää ulkoisen polttavan aseman.

Pienempiä datamääriä voi taltioida ainakin tilapäisesti myös suoraan USB-väylään tulevaan USB-muistitikkuun, joita on jo gigatavunkin kokoluokassa. Windows XP:ssä nämä tikut toimivat aivan suoraan ilman mitään ajureita.

USB-kovalevystä apua

Ulkoinen USB-väylään kytkettävä kovalevy on viime aikoina tullut jo suosituimmaksi varmistuslaitteeksi. Usb-muisteista on lisätietoa tämän sivuston luvussa 3.21. Ulkoista kovalevyä käytettäessä koneessa on hyvä olla uudempi USB 2.0 -väylä, sillä muutoin siirtoajat venyvät. Onneksi sellaisen voi lisätä vanhempaakin koneeseen korttipaikkaan tulevalla USB 2.0-lisäkortilla, jollaisen saa jo parilla kympillä.

Varmuuskopioinnissa auttaa myös FileSync -niminen erinomainen ilmaisohjelma. Ohjelman saat joko saksankielisestä osoitteesta http://www.fileware.com/download.htm Samannimisiä maksullisia ohjelmia on myös olemassa, joten kannattaa olla tarkkana minkä ohjelman lataa.

FileSyncin vahvuus on, että ohjelma osaa vertailla kahta kansiota ja lisätä toiseen kansioon toisesta puuttuvat tai uudemmat tiedostot. Ohjelma on alunperin tarkoitettu kannettavan tietokoneen ja pöytäkoneen synkronoimiseen, mutta toimii mainiosti myös varmistuksen apuna.

 

Sivujen suunnittelu: T:mi Bittitohtori

[ALOITA TÄSTÄ!] [4. TIETOTURVA] [4.1 Virusohjelmat] [4.2 Palomuurit] [4.3 Nettiuhat] [4.4 Haittaajat] [4.5 Piratismi] [4.6 Varmistukset] [4.7 Sähköturva] [4.8 Siivous] [4.9. Automatisointi]

Google
 

 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind
 

Etsi tästä sivustosta haun tarjoaa FreeFind